Sosionomin pääsykoe 2014, HAMK

Hui kamala kuinka pitkän aikaa on viime päivityksestä. Elämä tuntuu menevän liian nopeasti näin keväällä ohi, tälläkin viikolla hengähdyspäiviä on ainoastaan sunnuntaina, muut päivät ovat täynnä työtä ja sosialisointia jossakin muodossa. Marokon matkaankin on enää vajaa kuukausi, töitä jäljellä kaksi viikkoa.

Näin kiireen keskellä ajattelin puhua keväisestä asiasta, pääsykokeista. Ajattelin kertoa hieman omia kokemuksia HAMKin pääsykokeista sosionomi-linjalle. Hain viime vuonna sosionomiksi Hämeenlinnaan ja pääsin heittämällä sisään. Se oli ensimmäinen vuosi, kun pääsin edes sosionomin pääsykokeisiin, nyt olin laittanut HAMKin sijalle yksi.

Pääsykoeaamu alkoi matkalla Tampereelta Hämeenlinnaan. Mukana oli ennakkotehtävä, jonka olin valmistanut hyvissä ajoin. Se oli A4 arkin pituinen teksti itsestäni sekä motivaatiostani sosiaalialalle. Tämä piti olla mukana, ellei siitä halunnut pisteiden vähennystä. Muutamilta oli jäänyt tuo tehtävä tekemättä aikaisempana päivänä, meidän ryhmällä muistaakseni kaikilla oli mukana.

Koululle saavuin hyvissä ajoin, noin puolta tuntia aikaisemmin. Olin jättänyt varaa eksymiselle, jota ei kuitenkaan tapahtunut. Pääsykokeet sijaitsivat Ainola-rakennuksessa ja aula oli täyttynyt jännittyneistä ihmisistä. Hetken ympärilleni katseltuani löysin muutaman tutun ihmispaljoudesta. Eräs tutuistani oli jo opiskelemassa sosionomiksi ja antoi minulle vinkkejä pääsykokeisiin sekä haastatteluihin.

Ensimmäisenä oli vuorossa tuutoreiden tsemppauspuhe ja pieni info pääsykoepäivästä. He kertoivat, että valituksi tulisi 80 uutta oppilasta, enemmän kuin edellisenä vuonna. Seuraavaksi siirryttiin yläkertaan odottelemaan auditorioon pääsyä, auditorion ovella oli nimenhuuto (ja sitä mukaan siirtyminen järjestyksessä istumaan) ja muistaakseni tuossa kohti taidettiin henkkarit tarkistaa. Siirtyminen auditorioon kesti jonkin aikaa ja välissä oli hyvä käydä vessassa.

Kun kaikki olivat päässeet sisälle, alkoi kirjallinen osuus pääsykokeesta. Papereita tuli paperin jälkeen ja aikarajallisia tehtäviä toisen perään. Minusta tuntui, että kirjallinen osuus ei lopu koskaan, välillä meinasi turhautuminenkin iskeä. Niissä tehtävissä ainakin testattiin paineensietokykyä tiukkojen aikarajojen kanssa.

Ensimmäisinä tehtävinä oli matikan tehtävä, jossa oli paperillinen tehtäviä (kummallakin puolella). Aikaa niiden tekemiseen oli ehkä 10-15 minuuttia ja vaikka yleensä olenkin matikassa hyvä, meinasi paniikki viedä voiton. Tehtävät eivät sinänsä olleet vaikeita, mutta kaikki jännitys purkautui juuri siihen tehtävään. Tuon paperin jälkeen tunsin, että koko tehtävä oli mennyt penkin alle. Onneksi olin valmistautunut kokeeseen lukemalla tätä blogia, ja siellä yhdessä kohtaa kielletään luovuttamasta. Pian jo sain eteeni seuraavaa tehtävää ja minun oli aika unohtaa edellinen suoritus.

Yksi aikarajallisista papereista sisälsi arkillisen lyhyitä sarjakuvia, joiden järjestys oli sotkettu ja niitä piti laittaa oikeaan järjestykseen. Toisessa paperissa oli muotoja, pisteitä ja viivoja, joista piti piirtää kuva. Seuraava paperi oli samainen tehtävä, mutta nyt aikaa oli puolet vähemmän käytettävissä ja samoja kuvia ei saanut piirtää. Itselläni jäi tähän toiseen paperiin muutamia kuvia piirtelemättä, mutta se ei haitannut. Näissä kokeissa oli myös jonkinlainen kirjoitustehtävä tekstin pohjalta. Taisi niitä muitakin tehtäviä olla, mutta en nyt kuollaksenikaan niitä muista. Itse unohdin jättää ennakkotehtävät tässä vaiheessa paperin mukaan, mutta sain sen onneksi palautettua psykologin haastattelussa ilman pisteiden laskua.

Kirjallisen osion jälkeen saimme ajat ryhmähaastatteluun ja psykologihaastattelun sijainnit. Tässä vaiheessa itse menin käymään syömässä, mutta jotkut ihmiset olivat fiksuja ja menivät ensin haastateltaviksi ja pääsivät sitten pois ryhmähaastattelun jälkeen. Kävin itse ensin ryhmähaastattelussa ja sen jälkeen psykologin kanssa juttelemassa.

Ryhmähaastattelu oli mielenkiintoinen tilanne, olen niitä aina inhonnut. Muutamat haastattelut olen käynyt läpi töitä etsiessäni ja aina ne ovat menneet huonosti. Tämä haastattelu siis oli minulle jännittävä. Onneksi minun ryhmäni oli oikein mukava porukka, vaikka muutama hiljainen joukossakin oli. Aiheena oli muistaakseni keskustelu sosionomin huonoista puolista, millainen ihminen ei sovellu sosionomiksi tai mitä ominaisuuksia on huonolla sosionomilla. Lähdimme kuitenkin ryhmämme kanssa liikkeelle siitä, millainen ihminen on hyvä sosionomiksi.

Mitä ryhmähaastattelussa kannattaa muistaa:

• Älä keskeytä, kuuntele
• Muista tuoda keskusteluun jokin uusi näkökulma
• Älä ole mykkä tai liian puhelias, keskitie on yleensä se paras
• Ota toiset huomioon, jos joku ei puhu, kysy hänen mielipidettään

Viimeisenä oli psykologin haastattelu, odottaa sai ihan tarpeeksi. Onneksi oli muita hakijoita, joiden kanssa viettää aikaa. Kaikki olivat ystävällisiä ja kukaan ei katsonut nenän varttaan pitkin. Yhden ihmisen haastattelu kesti noin kymmenen minuuttia, siinä ajassa piti tehdä vaikutus häneen. Tuokin oli jännittävä tilanne, mutta siitäkin selvittiin kunnialla. Itse poistuin haastattelusta hymyillen ja tiesin, että olin antanut kaikkeni.

Mikäli sinua pääsykokeet kutsuu, tsemppiä! Muista olla tehdä parhaasi ja katso mihin se riittää. Pidän peukkuja! Minulta myös saa kysyä, mikäli jotakin haluaa asiasta tietää.

Marika