Hui kamala kuinka
pitkän aikaa on viime päivityksestä. Elämä tuntuu menevän liian
nopeasti näin keväällä ohi, tälläkin viikolla hengähdyspäiviä
on ainoastaan sunnuntaina, muut päivät ovat täynnä työtä ja
sosialisointia jossakin muodossa. Marokon matkaankin on enää vajaa
kuukausi, töitä jäljellä kaksi viikkoa.
Näin kiireen keskellä
ajattelin puhua keväisestä asiasta, pääsykokeista. Ajattelin
kertoa hieman omia kokemuksia HAMKin pääsykokeista
sosionomi-linjalle. Hain viime vuonna sosionomiksi Hämeenlinnaan ja
pääsin heittämällä sisään. Se oli ensimmäinen vuosi, kun
pääsin edes sosionomin pääsykokeisiin, nyt olin laittanut HAMKin
sijalle yksi.
Pääsykoeaamu alkoi
matkalla Tampereelta Hämeenlinnaan. Mukana oli ennakkotehtävä,
jonka olin valmistanut hyvissä ajoin. Se oli A4 arkin pituinen
teksti itsestäni sekä motivaatiostani sosiaalialalle. Tämä piti olla mukana, ellei siitä halunnut pisteiden vähennystä. Muutamilta oli jäänyt tuo tehtävä tekemättä aikaisempana päivänä, meidän ryhmällä muistaakseni kaikilla oli mukana.
Koululle saavuin
hyvissä ajoin, noin puolta tuntia aikaisemmin. Olin jättänyt varaa
eksymiselle, jota ei kuitenkaan tapahtunut. Pääsykokeet sijaitsivat
Ainola-rakennuksessa ja aula oli täyttynyt jännittyneistä
ihmisistä. Hetken ympärilleni katseltuani löysin muutaman tutun
ihmispaljoudesta. Eräs tutuistani oli jo opiskelemassa sosionomiksi
ja antoi minulle vinkkejä pääsykokeisiin sekä haastatteluihin.
Ensimmäisenä oli
vuorossa tuutoreiden tsemppauspuhe ja pieni info pääsykoepäivästä.
He kertoivat, että valituksi tulisi 80 uutta oppilasta, enemmän
kuin edellisenä vuonna. Seuraavaksi siirryttiin yläkertaan
odottelemaan auditorioon pääsyä, auditorion ovella oli nimenhuuto
(ja sitä mukaan siirtyminen järjestyksessä istumaan) ja
muistaakseni tuossa kohti taidettiin henkkarit tarkistaa. Siirtyminen
auditorioon kesti jonkin aikaa ja välissä oli hyvä käydä
vessassa.
Kun kaikki olivat
päässeet sisälle, alkoi kirjallinen osuus pääsykokeesta.
Papereita tuli paperin jälkeen ja aikarajallisia tehtäviä toisen
perään. Minusta tuntui, että kirjallinen osuus ei lopu koskaan,
välillä meinasi turhautuminenkin iskeä. Niissä tehtävissä
ainakin testattiin paineensietokykyä tiukkojen aikarajojen kanssa.
Ensimmäisinä
tehtävinä oli matikan tehtävä, jossa oli paperillinen tehtäviä
(kummallakin puolella). Aikaa niiden tekemiseen oli ehkä 10-15
minuuttia ja vaikka yleensä olenkin matikassa hyvä, meinasi
paniikki viedä voiton. Tehtävät eivät sinänsä olleet vaikeita,
mutta kaikki jännitys purkautui juuri siihen tehtävään. Tuon
paperin jälkeen tunsin, että koko tehtävä oli mennyt penkin alle.
Onneksi olin valmistautunut kokeeseen lukemalla tätä blogia,
ja siellä yhdessä kohtaa kielletään luovuttamasta. Pian jo sain
eteeni seuraavaa tehtävää ja minun oli aika unohtaa edellinen
suoritus.
Yksi aikarajallisista
papereista sisälsi arkillisen lyhyitä sarjakuvia, joiden järjestys
oli sotkettu ja niitä piti laittaa oikeaan järjestykseen. Toisessa
paperissa oli muotoja, pisteitä ja viivoja, joista piti piirtää
kuva. Seuraava paperi oli samainen tehtävä, mutta nyt aikaa oli
puolet vähemmän käytettävissä ja samoja kuvia ei saanut piirtää.
Itselläni jäi tähän toiseen paperiin muutamia kuvia
piirtelemättä, mutta se ei haitannut. Näissä kokeissa oli myös
jonkinlainen kirjoitustehtävä tekstin pohjalta. Taisi niitä
muitakin tehtäviä olla, mutta en nyt kuollaksenikaan niitä muista. Itse unohdin jättää ennakkotehtävät tässä vaiheessa paperin mukaan, mutta sain sen onneksi palautettua psykologin haastattelussa ilman pisteiden laskua.
Kirjallisen osion
jälkeen saimme ajat ryhmähaastatteluun ja psykologihaastattelun
sijainnit. Tässä vaiheessa itse menin käymään syömässä, mutta
jotkut ihmiset olivat fiksuja ja menivät ensin haastateltaviksi ja
pääsivät sitten pois ryhmähaastattelun jälkeen. Kävin itse
ensin ryhmähaastattelussa ja sen jälkeen psykologin kanssa
juttelemassa.
Ryhmähaastattelu oli
mielenkiintoinen tilanne, olen niitä aina inhonnut. Muutamat
haastattelut olen käynyt läpi töitä etsiessäni ja aina ne ovat
menneet huonosti. Tämä haastattelu siis oli minulle jännittävä.
Onneksi minun ryhmäni oli oikein mukava porukka, vaikka muutama
hiljainen joukossakin oli. Aiheena oli muistaakseni keskustelu
sosionomin huonoista puolista, millainen ihminen ei sovellu
sosionomiksi tai mitä ominaisuuksia on huonolla sosionomilla.
Lähdimme kuitenkin ryhmämme kanssa liikkeelle siitä, millainen
ihminen on hyvä sosionomiksi.
Mitä
ryhmähaastattelussa kannattaa muistaa:
- Älä keskeytä, kuuntele
- Muista tuoda keskusteluun jokin uusi näkökulma
- Älä ole mykkä tai liian puhelias, keskitie on yleensä se paras
- Ota toiset huomioon, jos joku ei puhu, kysy hänen mielipidettään
Viimeisenä oli
psykologin haastattelu, odottaa sai ihan tarpeeksi. Onneksi oli muita
hakijoita, joiden kanssa viettää aikaa. Kaikki olivat ystävällisiä
ja kukaan ei katsonut nenän varttaan pitkin. Yhden ihmisen
haastattelu kesti noin kymmenen minuuttia, siinä ajassa piti tehdä
vaikutus häneen. Tuokin oli jännittävä tilanne, mutta siitäkin
selvittiin kunnialla. Itse poistuin haastattelusta hymyillen ja
tiesin, että olin antanut kaikkeni.
Mikäli sinua
pääsykokeet kutsuu, tsemppiä! Muista olla tehdä parhaasi ja katso
mihin se riittää. Pidän peukkuja! Minulta myös saa kysyä, mikäli jotakin haluaa asiasta tietää.
Marika
Moikka! Muistatko mitä psykologi kyseli?
VastaaPoistaMoikka! En nyt tarkkaan enää muista psykologin kysymyksiä, mutta ihan normaaleja asioita esimerkiksi, miksi haluan alalle ja mikä asiakaskunta kiinnostaisi. Yksi kysymys oli muistaakseni jotakin sen suuntaista, että miten kokee selviävänsä haastavista tilanteista tms. Kysymykset olivat enemmän juurikin motivaation ja kiinnostuksen näyttämistä sekä soveltumista alalle :)
PoistaHeippa. Vieläkö vastailet tähän postaukseen. Jos matikka ei ole vahvuus, millaista matikkaa kannattaa harjoitella?
VastaaPoistaJuu matikka kiinnostaa.!
VastaaPoista