Step 3: Marokon päässä tapahtuvat asiat sekä omat muistelot

Tässä tekstissä palaan siihen, mitä pitää tehdä naimisiinmenon eteen kun olet jo päässyt papereidesi kanssa Marokkoon (leimojen kera tietenkin). Muistelen myös omia kokemuksia, jotka eivät välttämättä mene samalla tavalla kuin muiden. Mutta kun pääsee kääntäjän luokse, hän osaa auttaa teitä eteen päin, ellei niin ainakin adulin pitäisi se neuvominen osata tehdä. Ei kannata liikaa asiaa panikoida, kaikki on paljon helpompaa kun olisi luullut.

Mikäli papereitasi ei ole vielä käännetty, ne kannattaa ensimmäiseksi viedä kääntäjälle. Mikäli paperisi ovat jo käännätetty tai ovat kääntäjällä suunnaksi kannattaa ottaa Rabat. Sieltä pitää hakea suomalaiselle osapuolelle marokkolainen rikosrekisteriote. Tämä haetaan oikeusministeriöstä ja suosittelen paikalla olemaan heti aamusta. Sisään pääsee ainoastaan asianomainen ja sisällä tarvitsi täyttää kaavake sekä antaa kopio(!) syntymätodistuksesta sekä näyttää muistaakseni passi. Siellä oli paljon porukkaa ja kireä virkailija, hirvittävän hyvää kokemusta en paikasta saanut. Muistutan tässä vaiheessa kynän tärkeydestä, itse unohdin kynäni ulos ja joudun joltakin virkailijalta lainaksi sellaista pyytämään. Sain käskyn tulla takaisin kello 12. Tällöin piti olla merkit rikosrekisteriotetta varten mukana (10dh maksoivat) sekä numero, jonka sain virkailijalta kun palautin lomakkeen.

Tässä oli muutama tunti odottelua välissä, joten päätimme lähteä hakemaan tarvittavat terveystodistukset kummallekin. Lääkäri oli poissa ja häntä piti odotella, mutta lopulta päästiin sisään ja saatiin terveystodistukset. Lääkäri ei katsonut kummankaan terveydentilaa, tai edes kysynyt asiasta. Myöhemmin tarvitsimme toiset terveystodistukset adulia varten, mutta tämä saattaa riippua myös adulista.

Kun rikosrekisteriote on saatu, osuus Rabatissa on ohi. Vielä ennen kuin saa papereita viedä eteenpäin, tarvitaan kääntäjältä käännätetyt paperit (arabiaksi). Kääntäjän pitäisi neuvoa teidät ulkoasiainministeriöön, josta tarvitsette leiman esteettömyystodistukseen. Suosittelen tästä kysymään kääntäjältä, mikäli hän ei itse huomaa asiaa ottaa esille. Meidän kääntäjä halusi välttämättä tehdä minulle (ilmaiseksi) todistuksen uskonnosta, johon yllättävästi taas tarvittiin leima. Mikäli olet mies ja haluat naimisiin marokkolaisen naisen kanssa, sinun pitää kääntyä islamiin.

Nyt pitäisi paperit olla kunnossa suomalaisen osalta kunnossa ja matka kohti tuomioistuinta alkaa. Kannattaa käydä adulin luona ennen oikeuden eteen menemistä, sillä häneltä saatatte saada hyvinkin tarpeellista tietoa asioista. Adulin kanssa jutteleminen on todellakin pitkin matkaa suotavaa. Meille esimerkiksi kerrottiin, että tämä nainen, joka järjestelee kansioita, ottaa mielellään kahvirahaa palveluksistaan. Kaikki tästä eivät tykkää, mikäli heille yrität rahaa tarjota ja saattaa tehdä teidän olonne hankalaksi. Asenne tällä naisella muuttui heti paljon ystävällisemmäksi ja avuliaammaksi. Tästä eteenpäin adul opastaa, mutta kerron kuitenkin, mitä omalla matkalla eteen sattui.

Ensimmäisenä piti maksaa, että kansiomme otetaan sisälle. Sen jälkeen tuo nainen, Amina, järjesti meidän kansion ja käski hakemaan kopioita (4 kertaa minun ja 3 kertaa miehen) ja laillistamaan ne. Takaisin palattuamme jouduimme ensimmäiseen haastatteluun, joka oli valmistelua seuraavaan haastatteluun. Puhuin pelkästään englantia, joten haastattelussa tulkkinani toimi mieheni, sillä avioiduin paikallisten täyttämässä kaupungissa, jossa moni ei puhunut englantia. Kysymykset olivat peruskysymyksiä, missä tutustuttiin yms. Tuo haastattelija kirjoitti kaiken ylös. Seuraavaksi paperimme lähti kulkemaan ympäri tuomioistuinta ja päätyivät lopulta tuomarille. Tuomari kyseli ensin kysymyksiä mieheltäni ja sen jälkeen minulta muutaman kysymyksen huonolla englannilla, jota tuskin ymmärsin. Tärkeimmät kysymykset, joista Amina varoitti, olivat, kuuluuko johonkin poliittiseen ryhmään sekä onko ollut intiimissä kanssakäymisessä kumppaninsa kanssa. Näihin paras vastaus on kieltäminen, mikäli ei halua minkäänlaista ongelmaa tuomarista tai muista.

Haastattelijana seuraavaksi oli joku mies, josta en ole varma kuka hän oli. Hän naapurikaupungista, jonka alla avioitumiskaupunki oli. Hän kommunikoi enemmän kanssani, sillä osasi englantia enemmän. Tämän jälkeen oli haastattelu poliisin luona, joka kirjoitti ja kyseli sitten taas enemmän. Tiedot koskivat itseään, sisarukset, vanhemmat, koulu... Kansio saatiin seuraavana päivänä ja se kuljetettiin oikeuteen. Tämä muistaakseni oli viimeisiä asioita, joita tarvittiin ennen avioitumislupaa, joka lyötiin käteen 22.6.2015. Se kädessä sitten kiidettiin adulin luokse, joka käski meidän mennä taas hakemaan terveystodistus. Tämä lääkäri sentään kyseli minulta olenko terve, mutta todistus heltisi kuitenkin helposti.

Naimisiin päädyttiin 23.6.2015, kymmenen päivää saapumisestani Marokkoon. Juhlia ei Marokossa pidetty, mutta Suomessa jonkinlaista juhlaa pitäisi varmasti miettiä joskus tulevaisuudessa. Todella vaikeaa vain suunnitella mitään, sillä oma unelmani ei ole koskaan ollut prinsessahäät tai edes päästä naimisiin. Suunnitelmia lapsuudesta ja nuoruudesta ei siis ole, joten kaikki pitäisi aloittaa aivan alusta.

Mielestäni me pääsimme naimisiin todella helposti, muutama päivä oikeudessa meni, mutta moni muu odotteli siellä paljon pidempään. Yhdellä pariskunnalla oli ongelmia edetä. Syynä oli yhden asiakirjan käännöksen puuttuminen, josta ei heille kuitenkaan haluttu kertoa. Saivat selvittää asian itse. Toisella pariskunnalla, jonka tapasin Suomen suurlähetystössä, kesti 1,5 kuukautta päästä naimisiin. Me olimme onnellisia sekä ajan kanssa, että haastatteluiden kanssa, sillä kaikki haastattelut saimme olla yhdessä. Kuulimme, että jotkut pariskunnat erotetaan haastatteluiden ajaksi ja syytä meidän erottamattomuudelle en osaa sanoa.

Kun paperit on saatu adulilta naimisiinmenosta, hän lähettää teidän vielä leimauttamaan paperit. Tämän jälkeen suunta on kohti Rabatia ja Suomen suurlähetystöä, josta pitäisi vielä leimat papereihin saada. Tämä maksaa, joten suosittelen etsimään hinnan tälle leimalle. Näiden kahden leiman jälkeen paperi on laillinen myös Suomessa, jonne pitää tuo todistus saada, että olette laillisesti aviossa myös Suomessa. Tämä paperi tuodaan Suomeen ja viedään maistraattiin, jossa teidät rekisteröidään avioliittoon.

Saa kysyä, ihmetellä ja/tai kommentoida. Olen myös pahoillani, että tämä blogi on nyt jäänyt vähemmälle ensin matkani takia ja nyt syy löytyy koulun alkamisesta. Ryhdistäydyn tässä syksyn mittaan, ainakin toivon mukaan.

Marika

Elossa ollaan

Saavuin tänään Marokosta Suomeen Barcelonan kautta. Viimeisen 31,5 tunnin aikana olen nukkunut vain 1,5 tuntia. Lennot menivät hyvin ja pääsin lopulta omaan kotiin, joka on ollut pari kuukautta tyhjillään. Tämä tulee olemaan ensimmäinen yö, jolloin nukun täällä. Pidempää postausta tulee myöhemmin, kunhan olen ensin palautunut matkastani.

Marika

Kuulumisia Marokosta

Hiljaiseloa tassa blogielamassa, Marokkoon saavuin vajaa viikko sitten ja nyt ollaan juostu ympari Marokkoa papereiden kanssa. Nyt paperit ovat koossa ja jossakin virastossa talla hetkella. Kaantaja povasi, etta viikossa oltaisiin naimisissa, mutta saa nahda. Yllattavan hyvin on mennyt, vaikka muutama itku itketty ja turhautuminen kaikkiin leimoihin ja juoksemiseen on usein esilla. Mutta hyvalta nayttaa viela, kukaan ei ole pakottanut hankkimaan Suomesta enaa muita papereita tai leimoja.

Eilen olin marokkolaisen tyton syntymapaivilla. Juhlat olivat taynna musiikkia ja tanssia. Erilaista kuin Suomessa, mutta minulla oli oikein hauskaa. Todella moni yritti minulle jutella ja valilla tuntui, etta olen kuuluisuus, jonka kaikki haluavat tuntea. Juuri kun olin lahdossa, ihmiset halusivat kuvaan minun kanssani. Se oli minun aikani kuuluisuudessa, hassulta se kylla tuntui, mutta uskon, etta minusta ei tule koskaan kuuluisaa.

Lahden jatkamaan papereita, kirjoittelen elokuussa kotiin paastyani viimeistaan tasta Marokon paassa tapahtuneista asioista. Hyvaa kesaa kaikille!

Marika

Step 2: Kääntäminen ja leimat

Tultiin lopulta miehen kanssa siihen tulokseen, että käännetään kuitenkin paperit vasta Marokossa. Kaikki paperit, jotka pitää tilata, saa englanniksi tai ranskaksi. Minun piti ainoastaan käännättää työtodistukseni, jonka käänsin ranskaksi. Käännetään se sitten uudelleen Marokossa. Kääntäjä löytyi tähän kotipaikkakunnaltani, joten pystyin käännöksen hakemaan suoraa töiden jälkeen.

Kääntäminen

Kääntäjän pitää olla virallinen kääntäjä, eli auktorisoitu kääntäjä. Tämä kääntäjä laittaa todisteeksi leimat ja liitää käännökseen paperin, jonka mukaan hän on tekstin kääntänyt. Käännättäminen kannattaa tehdä ajoissa, minun yksi paperini kesti viisi päivää. Helsingistä löytyy suomi-arabia kääntäjä, jota itsekin harkitsin. Vähemmällä vaivalla kuitenkin pääsin kun käännätin suomesta ranskaksi.

Leimat

Kun lopulta kaikki paperit ovat kasassa ja kääntäminen hoidettu, pitää hankkia leimat. Nämä saa Helsingistä. Vaihtoehtoja on kaksi: postin kautta lähetys tai siellä käyminen. Postin kautta paperit jos lähettää, pitää mukana olla kuitti maksusta. Hinta on 20€/paperi.

Itse kävin Helsingissä, nukuin yön kaverien luona ja lähdin aamusta seikkailemaan ulkoasiainministeriöön. Ulkoasiainministeriö sijaitsi Katajanokassa Merikasarminkadulla ja se oli aika helppo löytää karttaa käyttämällä. Asiakaspalvelu on auki 9-12 ja itse olin noin puoli kymmenen aikaan siellä. Leimat sain nopeasti ja samalla sain leiman kääntäjän laillisuudesta.

Seuraavaksi minut ohjattiin Marokon lähetystöön, joka sijaitsi Unioninkadulla. Vein ulkoministeriön leimaamat paperit lähetystöön, jossa sain toiset leimat papereiheni. Tämä maksoi muistaakseni neljältä paperilta 24€, eli 6€/paperi. Marokkolaiseen tapaan leimojen saanti oli hyvin hidasta, odottelin kyseisiä leimoja noin 20 minuuttia, kun taas ulkoasiainministeriössä leimojen kanssa meni enintään 5 minuuttia. Näiden leimojen jälkeen varmistin, että kaikki paperit ovat kunnossa naimisiin menoa varten ja olihan ne, onneksi. Nyt on yksi askel lähempänä avioitumista. Tähän asti minulla on mennyt papereihin rahaa noin 170€ Suomen päässä.

Lähetin paperit miehekkeelle sähköpostin välityksellä ja hän vie niitä käännätettäviksi. Olisi sitten paperit toivottavasti käännettyinä siinä vaiheessa, kun minä pääsen Marokkoon. Mies oli löytänyt kääntäjän, joka veloittaa 20€/paperi.

Nyt asioiden hoitaminen tapahtuu tästä lähtien Marokossa, toivotavasti minulla on kaikki tarvittavat paperit nyt mukana. Lähtöön on hurjat 11 päivää ja miehen näkemiseen aikaa on jäljellä 12 päivää. En ole tätä oikein vielä käsittänyt, mutta kiirettä tässä tuntuu olevan kaikkien muiden asioiden kanssa.

Marika

Sosionomin pääsykoe 2014, HAMK

Hui kamala kuinka pitkän aikaa on viime päivityksestä. Elämä tuntuu menevän liian nopeasti näin keväällä ohi, tälläkin viikolla hengähdyspäiviä on ainoastaan sunnuntaina, muut päivät ovat täynnä työtä ja sosialisointia jossakin muodossa. Marokon matkaankin on enää vajaa kuukausi, töitä jäljellä kaksi viikkoa.

Näin kiireen keskellä ajattelin puhua keväisestä asiasta, pääsykokeista. Ajattelin kertoa hieman omia kokemuksia HAMKin pääsykokeista sosionomi-linjalle. Hain viime vuonna sosionomiksi Hämeenlinnaan ja pääsin heittämällä sisään. Se oli ensimmäinen vuosi, kun pääsin edes sosionomin pääsykokeisiin, nyt olin laittanut HAMKin sijalle yksi.

Pääsykoeaamu alkoi matkalla Tampereelta Hämeenlinnaan. Mukana oli ennakkotehtävä, jonka olin valmistanut hyvissä ajoin. Se oli A4 arkin pituinen teksti itsestäni sekä motivaatiostani sosiaalialalle. Tämä piti olla mukana, ellei siitä halunnut pisteiden vähennystä. Muutamilta oli jäänyt tuo tehtävä tekemättä aikaisempana päivänä, meidän ryhmällä muistaakseni kaikilla oli mukana.

Koululle saavuin hyvissä ajoin, noin puolta tuntia aikaisemmin. Olin jättänyt varaa eksymiselle, jota ei kuitenkaan tapahtunut. Pääsykokeet sijaitsivat Ainola-rakennuksessa ja aula oli täyttynyt jännittyneistä ihmisistä. Hetken ympärilleni katseltuani löysin muutaman tutun ihmispaljoudesta. Eräs tutuistani oli jo opiskelemassa sosionomiksi ja antoi minulle vinkkejä pääsykokeisiin sekä haastatteluihin.

Ensimmäisenä oli vuorossa tuutoreiden tsemppauspuhe ja pieni info pääsykoepäivästä. He kertoivat, että valituksi tulisi 80 uutta oppilasta, enemmän kuin edellisenä vuonna. Seuraavaksi siirryttiin yläkertaan odottelemaan auditorioon pääsyä, auditorion ovella oli nimenhuuto (ja sitä mukaan siirtyminen järjestyksessä istumaan) ja muistaakseni tuossa kohti taidettiin henkkarit tarkistaa. Siirtyminen auditorioon kesti jonkin aikaa ja välissä oli hyvä käydä vessassa.

Kun kaikki olivat päässeet sisälle, alkoi kirjallinen osuus pääsykokeesta. Papereita tuli paperin jälkeen ja aikarajallisia tehtäviä toisen perään. Minusta tuntui, että kirjallinen osuus ei lopu koskaan, välillä meinasi turhautuminenkin iskeä. Niissä tehtävissä ainakin testattiin paineensietokykyä tiukkojen aikarajojen kanssa.

Ensimmäisinä tehtävinä oli matikan tehtävä, jossa oli paperillinen tehtäviä (kummallakin puolella). Aikaa niiden tekemiseen oli ehkä 10-15 minuuttia ja vaikka yleensä olenkin matikassa hyvä, meinasi paniikki viedä voiton. Tehtävät eivät sinänsä olleet vaikeita, mutta kaikki jännitys purkautui juuri siihen tehtävään. Tuon paperin jälkeen tunsin, että koko tehtävä oli mennyt penkin alle. Onneksi olin valmistautunut kokeeseen lukemalla tätä blogia, ja siellä yhdessä kohtaa kielletään luovuttamasta. Pian jo sain eteeni seuraavaa tehtävää ja minun oli aika unohtaa edellinen suoritus.

Yksi aikarajallisista papereista sisälsi arkillisen lyhyitä sarjakuvia, joiden järjestys oli sotkettu ja niitä piti laittaa oikeaan järjestykseen. Toisessa paperissa oli muotoja, pisteitä ja viivoja, joista piti piirtää kuva. Seuraava paperi oli samainen tehtävä, mutta nyt aikaa oli puolet vähemmän käytettävissä ja samoja kuvia ei saanut piirtää. Itselläni jäi tähän toiseen paperiin muutamia kuvia piirtelemättä, mutta se ei haitannut. Näissä kokeissa oli myös jonkinlainen kirjoitustehtävä tekstin pohjalta. Taisi niitä muitakin tehtäviä olla, mutta en nyt kuollaksenikaan niitä muista. Itse unohdin jättää ennakkotehtävät tässä vaiheessa paperin mukaan, mutta sain sen onneksi palautettua psykologin haastattelussa ilman pisteiden laskua.

Kirjallisen osion jälkeen saimme ajat ryhmähaastatteluun ja psykologihaastattelun sijainnit. Tässä vaiheessa itse menin käymään syömässä, mutta jotkut ihmiset olivat fiksuja ja menivät ensin haastateltaviksi ja pääsivät sitten pois ryhmähaastattelun jälkeen. Kävin itse ensin ryhmähaastattelussa ja sen jälkeen psykologin kanssa juttelemassa.

Ryhmähaastattelu oli mielenkiintoinen tilanne, olen niitä aina inhonnut. Muutamat haastattelut olen käynyt läpi töitä etsiessäni ja aina ne ovat menneet huonosti. Tämä haastattelu siis oli minulle jännittävä. Onneksi minun ryhmäni oli oikein mukava porukka, vaikka muutama hiljainen joukossakin oli. Aiheena oli muistaakseni keskustelu sosionomin huonoista puolista, millainen ihminen ei sovellu sosionomiksi tai mitä ominaisuuksia on huonolla sosionomilla. Lähdimme kuitenkin ryhmämme kanssa liikkeelle siitä, millainen ihminen on hyvä sosionomiksi.

Mitä ryhmähaastattelussa kannattaa muistaa:

• Älä keskeytä, kuuntele
• Muista tuoda keskusteluun jokin uusi näkökulma
• Älä ole mykkä tai liian puhelias, keskitie on yleensä se paras
• Ota toiset huomioon, jos joku ei puhu, kysy hänen mielipidettään

Viimeisenä oli psykologin haastattelu, odottaa sai ihan tarpeeksi. Onneksi oli muita hakijoita, joiden kanssa viettää aikaa. Kaikki olivat ystävällisiä ja kukaan ei katsonut nenän varttaan pitkin. Yhden ihmisen haastattelu kesti noin kymmenen minuuttia, siinä ajassa piti tehdä vaikutus häneen. Tuokin oli jännittävä tilanne, mutta siitäkin selvittiin kunnialla. Itse poistuin haastattelusta hymyillen ja tiesin, että olin antanut kaikkeni.

Mikäli sinua pääsykokeet kutsuu, tsemppiä! Muista olla tehdä parhaasi ja katso mihin se riittää. Pidän peukkuja! Minulta myös saa kysyä, mikäli jotakin haluaa asiasta tietää.

Marika

Velvollisuuksien välttelyä

Asioita pitäisi hoitaa, mutta mitä minä teen? Kirjoitan blogiin ja välttelen vastuuta. Hyvä minä.

Ensimmäisessä postauksessani kerroin muuttavani Hämeenlinnaan opiskeluiden takia. Kirjoittelin jo viime viikolla hieman uutta postausta asunnon hakemisesta, mutta nyt se onkin jo vanhaa tekstiä. Jouduin miettimään kuinka aion hoitaa asuntohaun, sillä suurin osa kesästä menee Marokossa ja elokuussa kun sieltä palailen, saattaa olla jo vaikea löytää hyvää asuntoa. Ratkaisin tämän sillä, että aloitin asuntojen katselemisen jo viikko sitten. Asunto, johon rakastuin, oli liian kallis, mutta siinä olisi ollut aivan ihana keittiö. Löysin kuitenkin toisen ilmoituksen 37 neliön yksiöstä, jota kävin tiistaina katsomassa. Asunto oli halpa ja 1,5 kilometrin päässä koulustani. Ainoa, mitä epäilin asunnon suhteen, oli pieni suihku, jonne pitäisi vielä pesukonekin mahtua. Päätin kuitenkin ottaa asunnon.

Tunnen olevan todella onnekas tuon asunnon suhteen. Tuolla hinnalla, mitä minä tulen asunnosta maksamaan, löytyisi samaa kokoa 4-5 kilometrin päästä koulustani. Lisäksi neljä neliötä pienempi asunto miltein tuon asunnon naapurista, oli jo reilun satasen kalliimpi, vaikka omaan vuokraani vesimaksunkin olisinkin lisännyt. Tuo asunto oli ensimmäinen, jota edes kävin katsomassa, mutta nyt olen todella innoissani muuttamassa jo pois. Sain sovittua sopimuksen alkavaksi kesäkuun alusta, mutta muuttaa voin vaikka heti. Avaimet sain käteen heti sopimuksen kirjoittamisesta, ilman vuokratakuun maksua. Kova luotto on ihmisiin hänellä. Mutta mulla on vihdoin, 24 vuoden jälkeen oma asunto!

Aloittelin jo hieman pakkaamista, tai oikeastaan tutkin jo viisi vuotta sitten pakattuja tavaroita. Oli hauskaa tutkia, mitä laatikot olivat syöneet ja muutamia kivoja yllätyksiä tuli löydettyä niistä laatikoista vastaan. Myös turhuuksia oli tullut pakattua, mukeja oli varmaan jo reilut 30 pakattuna, minähän en edes juo kahvia tai teetä. Yritys olisi, että en liikaa tavaraa mukaani ottaisi. Pitäisi vielä yrittää joitakin huonekaluja ja tavaroita etsiä jostakin halvalla, toivoisin ainakin uutta vuodesohvaa, mutta vanhakin saa luvan kelvata tarpeen vaatiessa.

Olen kiinnostunut tee se itse-huonekaluista ja muista sisustuselementeistä. Facebookin ryhmässä löytyy kaikkea upeaa ja sormeni syyhyävät kokeilemaan jotakin niistä. Luultavasti kuitenkin tarvikkeiden haaliminen on liian työläs projekti ja tyydyn valmiisiin asioihin. Ehkä sitten joskus.

Taidan taas jatkaa velvollisuuksien hoitamista, mutta ehkä sitä ennen vähän sisustusideoita.

Marika

Pelätty päivä

Tänään oli päivä, jota olin stressannut jo pitkään, viisaudenhampaan poisto. Nyt se on ohi ja puren pumpulituppoa suun oikealla puolella. Eilen oli maha kipeä ja teki mieli oksentaa kun pelotti niin paljon. Ajatuksena se, että suustani revitään hammas oli jo pelottavaa. Yleensä en perusta puudutuksista, hampaita poratessa en koskaan halua puudutusta. En pelkää hammaslääkäreitä, olen juossut hammaslääkäreissä koko ikäni oikomishoidon ja muiden vaivojen kanssa. Mutta viisaudenhampaan poisto oli sellainen asia, joka ahdisti todella, todella paljon.

Kuvan ottanut Jelene Morris.

Kävin aamusta ensimmäisenä röntgenissä, jossa minut vastaanotti mukava ihminen. Kuvat onnistuivat heti ja ne lähetettiin suoraan hammaslääkärilleni. Olin varannut ajan kunnalliseen hammashoitolaan, ihan sen hinnan takia. Pääsin hammaslääkärille hieman myöhässä sovitun ajan, he laittoivat puuduukset ja odottivat hetken. Sen jälkeen he tökkivät hammastani ja kokeilivat, josko se olisi jo puutunut. Tökkiminen ja heiluttaminen tuntuivat paineena, mutta kipua ei tuntunut. Kesken kyllä piti vähän lisätä puudutusta vielä, mutta pian hammas olikin jo poissa. Ulkona hammashoitolasta olin 25 minuuttia sisällä oloni jälkeen, yhteensä toimitus kesti noin 20 minuuttia kun he katselivat, laittoivat puudutuksia, odottelivat ja vetivät ylähampaan ulos. Positiivinen kokemus kunnallisesta palvelusta ja jopa viisaudenhampaan poistosta. Jälkikipuja odotellessa kun puudutusaine lakkaa.

 

Marika