Step 3: Marokon päässä tapahtuvat asiat sekä omat muistelot

Tässä tekstissä palaan siihen, mitä pitää tehdä naimisiinmenon eteen kun olet jo päässyt papereidesi kanssa Marokkoon (leimojen kera tietenkin). Muistelen myös omia kokemuksia, jotka eivät välttämättä mene samalla tavalla kuin muiden. Mutta kun pääsee kääntäjän luokse, hän osaa auttaa teitä eteen päin, ellei niin ainakin adulin pitäisi se neuvominen osata tehdä. Ei kannata liikaa asiaa panikoida, kaikki on paljon helpompaa kun olisi luullut.

Mikäli papereitasi ei ole vielä käännetty, ne kannattaa ensimmäiseksi viedä kääntäjälle. Mikäli paperisi ovat jo käännätetty tai ovat kääntäjällä suunnaksi kannattaa ottaa Rabat. Sieltä pitää hakea suomalaiselle osapuolelle marokkolainen rikosrekisteriote. Tämä haetaan oikeusministeriöstä ja suosittelen paikalla olemaan heti aamusta. Sisään pääsee ainoastaan asianomainen ja sisällä tarvitsi täyttää kaavake sekä antaa kopio(!) syntymätodistuksesta sekä näyttää muistaakseni passi. Siellä oli paljon porukkaa ja kireä virkailija, hirvittävän hyvää kokemusta en paikasta saanut. Muistutan tässä vaiheessa kynän tärkeydestä, itse unohdin kynäni ulos ja joudun joltakin virkailijalta lainaksi sellaista pyytämään. Sain käskyn tulla takaisin kello 12. Tällöin piti olla merkit rikosrekisteriotetta varten mukana (10dh maksoivat) sekä numero, jonka sain virkailijalta kun palautin lomakkeen.

Tässä oli muutama tunti odottelua välissä, joten päätimme lähteä hakemaan tarvittavat terveystodistukset kummallekin. Lääkäri oli poissa ja häntä piti odotella, mutta lopulta päästiin sisään ja saatiin terveystodistukset. Lääkäri ei katsonut kummankaan terveydentilaa, tai edes kysynyt asiasta. Myöhemmin tarvitsimme toiset terveystodistukset adulia varten, mutta tämä saattaa riippua myös adulista.

Kun rikosrekisteriote on saatu, osuus Rabatissa on ohi. Vielä ennen kuin saa papereita viedä eteenpäin, tarvitaan kääntäjältä käännätetyt paperit (arabiaksi). Kääntäjän pitäisi neuvoa teidät ulkoasiainministeriöön, josta tarvitsette leiman esteettömyystodistukseen. Suosittelen tästä kysymään kääntäjältä, mikäli hän ei itse huomaa asiaa ottaa esille. Meidän kääntäjä halusi välttämättä tehdä minulle (ilmaiseksi) todistuksen uskonnosta, johon yllättävästi taas tarvittiin leima. Mikäli olet mies ja haluat naimisiin marokkolaisen naisen kanssa, sinun pitää kääntyä islamiin.

Nyt pitäisi paperit olla kunnossa suomalaisen osalta kunnossa ja matka kohti tuomioistuinta alkaa. Kannattaa käydä adulin luona ennen oikeuden eteen menemistä, sillä häneltä saatatte saada hyvinkin tarpeellista tietoa asioista. Adulin kanssa jutteleminen on todellakin pitkin matkaa suotavaa. Meille esimerkiksi kerrottiin, että tämä nainen, joka järjestelee kansioita, ottaa mielellään kahvirahaa palveluksistaan. Kaikki tästä eivät tykkää, mikäli heille yrität rahaa tarjota ja saattaa tehdä teidän olonne hankalaksi. Asenne tällä naisella muuttui heti paljon ystävällisemmäksi ja avuliaammaksi. Tästä eteenpäin adul opastaa, mutta kerron kuitenkin, mitä omalla matkalla eteen sattui.

Ensimmäisenä piti maksaa, että kansiomme otetaan sisälle. Sen jälkeen tuo nainen, Amina, järjesti meidän kansion ja käski hakemaan kopioita (4 kertaa minun ja 3 kertaa miehen) ja laillistamaan ne. Takaisin palattuamme jouduimme ensimmäiseen haastatteluun, joka oli valmistelua seuraavaan haastatteluun. Puhuin pelkästään englantia, joten haastattelussa tulkkinani toimi mieheni, sillä avioiduin paikallisten täyttämässä kaupungissa, jossa moni ei puhunut englantia. Kysymykset olivat peruskysymyksiä, missä tutustuttiin yms. Tuo haastattelija kirjoitti kaiken ylös. Seuraavaksi paperimme lähti kulkemaan ympäri tuomioistuinta ja päätyivät lopulta tuomarille. Tuomari kyseli ensin kysymyksiä mieheltäni ja sen jälkeen minulta muutaman kysymyksen huonolla englannilla, jota tuskin ymmärsin. Tärkeimmät kysymykset, joista Amina varoitti, olivat, kuuluuko johonkin poliittiseen ryhmään sekä onko ollut intiimissä kanssakäymisessä kumppaninsa kanssa. Näihin paras vastaus on kieltäminen, mikäli ei halua minkäänlaista ongelmaa tuomarista tai muista.

Haastattelijana seuraavaksi oli joku mies, josta en ole varma kuka hän oli. Hän naapurikaupungista, jonka alla avioitumiskaupunki oli. Hän kommunikoi enemmän kanssani, sillä osasi englantia enemmän. Tämän jälkeen oli haastattelu poliisin luona, joka kirjoitti ja kyseli sitten taas enemmän. Tiedot koskivat itseään, sisarukset, vanhemmat, koulu... Kansio saatiin seuraavana päivänä ja se kuljetettiin oikeuteen. Tämä muistaakseni oli viimeisiä asioita, joita tarvittiin ennen avioitumislupaa, joka lyötiin käteen 22.6.2015. Se kädessä sitten kiidettiin adulin luokse, joka käski meidän mennä taas hakemaan terveystodistus. Tämä lääkäri sentään kyseli minulta olenko terve, mutta todistus heltisi kuitenkin helposti.

Naimisiin päädyttiin 23.6.2015, kymmenen päivää saapumisestani Marokkoon. Juhlia ei Marokossa pidetty, mutta Suomessa jonkinlaista juhlaa pitäisi varmasti miettiä joskus tulevaisuudessa. Todella vaikeaa vain suunnitella mitään, sillä oma unelmani ei ole koskaan ollut prinsessahäät tai edes päästä naimisiin. Suunnitelmia lapsuudesta ja nuoruudesta ei siis ole, joten kaikki pitäisi aloittaa aivan alusta.

Mielestäni me pääsimme naimisiin todella helposti, muutama päivä oikeudessa meni, mutta moni muu odotteli siellä paljon pidempään. Yhdellä pariskunnalla oli ongelmia edetä. Syynä oli yhden asiakirjan käännöksen puuttuminen, josta ei heille kuitenkaan haluttu kertoa. Saivat selvittää asian itse. Toisella pariskunnalla, jonka tapasin Suomen suurlähetystössä, kesti 1,5 kuukautta päästä naimisiin. Me olimme onnellisia sekä ajan kanssa, että haastatteluiden kanssa, sillä kaikki haastattelut saimme olla yhdessä. Kuulimme, että jotkut pariskunnat erotetaan haastatteluiden ajaksi ja syytä meidän erottamattomuudelle en osaa sanoa.

Kun paperit on saatu adulilta naimisiinmenosta, hän lähettää teidän vielä leimauttamaan paperit. Tämän jälkeen suunta on kohti Rabatia ja Suomen suurlähetystöä, josta pitäisi vielä leimat papereihin saada. Tämä maksaa, joten suosittelen etsimään hinnan tälle leimalle. Näiden kahden leiman jälkeen paperi on laillinen myös Suomessa, jonne pitää tuo todistus saada, että olette laillisesti aviossa myös Suomessa. Tämä paperi tuodaan Suomeen ja viedään maistraattiin, jossa teidät rekisteröidään avioliittoon.

Saa kysyä, ihmetellä ja/tai kommentoida. Olen myös pahoillani, että tämä blogi on nyt jäänyt vähemmälle ensin matkani takia ja nyt syy löytyy koulun alkamisesta. Ryhdistäydyn tässä syksyn mittaan, ainakin toivon mukaan.

Marika