Suunnitelmat pieleen-ärsytys

Tällä hetkellä ärsyttää. Suunnitelmissa tänään ja huomenna oli Prätkähiiri-maraton pienellä kaveriporukalla (minä, ystäväni ja hänen tyttöystävänsä). Tänään kuitenkin ystäväni soitti peruakseen taas koko jutun. Tätä aikaisemmin hän on perunut kaksi kertaa töiden takia, se tietenkin on ymmärrettävää, vaikka harmittikin todella paljon. Tällä kertaa perumisen syy on lettukestit. Ystäväni tyttöystävän äiti oli kutsunut heidät lettukesteille ja heidän on kuulema pakko mennä. Eniten minua tässä asiassa risoo, että minun kanssa suunnitelmat pitäisi perua joka kerta, mikäli jotakin ”pakollista” lettukestiä ja muuta kissanristiäisiä olisi samalle päivälle. Tätä maratonia kuitenkin suunniteltu monta kuukautta, mutta aina suunnitellut päivät pyhitetään jollekin tärkeämmälle tai vähemmän tärkeälle asialle ja peruuntumisesta ilmoitetaan vasta kun asiasta kyselen.

Ystäväpiirissäni olen huomannut kuinka tyttö- ja poikaystävät ovat vieneet kaiken ajan ystäviltäni ja heillä ei ole aikaa omille ystävilleen. Yhtä ystävää en ole nähnyt kunnolla kahdenkesken sitten vuoden 2011. Hän ei koskaan lähde mihinkään, vaikka itse soittaisi ja pyytäisi. Hän ei soittele. Hän löysi seurustelukumppanin ja unohti ystävänsä. Nykyisin hän on naimisissa kyseisen kumppanin kanssa enkä jaksa enää soitella tai tekstailla hänelle, koska tiedän, ettei hän kuitenkaan lähde. Muistelen omaa seurustelusuhdettani kun olin 18-vuotias ja olin aivan samanlainen. Varsinkin seurustelun ensimmäiset kuukaudet kuluivat tiiviisti poikaystäväni seurassa. Kuulin asiasta hyvin paljon ja aloin kiinnittämään asiaan enemmän huomiota. Yritin löytää aikaa myös ystävilleni, vaikka vaikeaa se välillä olikin. Ystävät kuitenkin ovat vierelläsi ja tukevat sinua, vaikka poikaystäväsi syystä tai toisesta ei jonain päivänä vierelläsi olisikaan.

Näin vanhempana ymmärrän, että ystäviä pitää arvostaa. Jos et muista ystäviäsi, miksi olettaisit heidänkään muistavan sinua? Jotkut ystävykset ovat kuitenkin sellaisia, joihin voi ottaa yhteyttä vaikka pitkään aikaan ei ole mitään puhunutkaan. Yksi ystäväni on tällainen ja on aina ollut. Nykyisin hän asuu ulkomailla, mutta olemme silti hyviä ystäviä. Jotkut ystävyyssuhteet tarvitsevat enemmän hoitoa kuin toiset, mutta kaikki ystävät ovat arvokkaita.

Mikäli tunsit omantunnon kolkuttavan syvällä päässäsi, laita ystävällesi vaikkapa viesti tai soita hänelle. Vielä parempi, jos sovit päivän nähdä häntä. Yksi viesti tai puhelu voi piristää ystäväsi päivää enemmän kuin arvaatkaan. Jokainen päivä voi olla ystävänpäivä.

Marika