Step 2: Kääntäminen ja leimat

Tultiin lopulta miehen kanssa siihen tulokseen, että käännetään kuitenkin paperit vasta Marokossa. Kaikki paperit, jotka pitää tilata, saa englanniksi tai ranskaksi. Minun piti ainoastaan käännättää työtodistukseni, jonka käänsin ranskaksi. Käännetään se sitten uudelleen Marokossa. Kääntäjä löytyi tähän kotipaikkakunnaltani, joten pystyin käännöksen hakemaan suoraa töiden jälkeen.

Kääntäminen

Kääntäjän pitää olla virallinen kääntäjä, eli auktorisoitu kääntäjä. Tämä kääntäjä laittaa todisteeksi leimat ja liitää käännökseen paperin, jonka mukaan hän on tekstin kääntänyt. Käännättäminen kannattaa tehdä ajoissa, minun yksi paperini kesti viisi päivää. Helsingistä löytyy suomi-arabia kääntäjä, jota itsekin harkitsin. Vähemmällä vaivalla kuitenkin pääsin kun käännätin suomesta ranskaksi.

Leimat

Kun lopulta kaikki paperit ovat kasassa ja kääntäminen hoidettu, pitää hankkia leimat. Nämä saa Helsingistä. Vaihtoehtoja on kaksi: postin kautta lähetys tai siellä käyminen. Postin kautta paperit jos lähettää, pitää mukana olla kuitti maksusta. Hinta on 20€/paperi.

Itse kävin Helsingissä, nukuin yön kaverien luona ja lähdin aamusta seikkailemaan ulkoasiainministeriöön. Ulkoasiainministeriö sijaitsi Katajanokassa Merikasarminkadulla ja se oli aika helppo löytää karttaa käyttämällä. Asiakaspalvelu on auki 9-12 ja itse olin noin puoli kymmenen aikaan siellä. Leimat sain nopeasti ja samalla sain leiman kääntäjän laillisuudesta.

Seuraavaksi minut ohjattiin Marokon lähetystöön, joka sijaitsi Unioninkadulla. Vein ulkoministeriön leimaamat paperit lähetystöön, jossa sain toiset leimat papereiheni. Tämä maksoi muistaakseni neljältä paperilta 24€, eli 6€/paperi. Marokkolaiseen tapaan leimojen saanti oli hyvin hidasta, odottelin kyseisiä leimoja noin 20 minuuttia, kun taas ulkoasiainministeriössä leimojen kanssa meni enintään 5 minuuttia. Näiden leimojen jälkeen varmistin, että kaikki paperit ovat kunnossa naimisiin menoa varten ja olihan ne, onneksi. Nyt on yksi askel lähempänä avioitumista. Tähän asti minulla on mennyt papereihin rahaa noin 170€ Suomen päässä.

Lähetin paperit miehekkeelle sähköpostin välityksellä ja hän vie niitä käännätettäviksi. Olisi sitten paperit toivottavasti käännettyinä siinä vaiheessa, kun minä pääsen Marokkoon. Mies oli löytänyt kääntäjän, joka veloittaa 20€/paperi.

Nyt asioiden hoitaminen tapahtuu tästä lähtien Marokossa, toivotavasti minulla on kaikki tarvittavat paperit nyt mukana. Lähtöön on hurjat 11 päivää ja miehen näkemiseen aikaa on jäljellä 12 päivää. En ole tätä oikein vielä käsittänyt, mutta kiirettä tässä tuntuu olevan kaikkien muiden asioiden kanssa.

Marika

Mistä kaikki lähti?

Täällä ollaan taas näin vapun jälkeen. Vapun vietin kaveriporukalla selvinpäin miltein Lapissa. Siitä en tässä postauksessa ajatellut kertoa sen enempää, mutta ajattelin kertoa miten päädyin mieheni kanssa yhteen. Kaikki lähti loppuvuodesta 2011, jolloin soimasin itseäni ”huonosta” englannistani. Englantini on aina ollut tyydyttävä, mutta kaveriporukassa tunsin alemmuuskompleksia kun muut valittelivat heidän huonoa menestystään englannin kielen kokeessa, he saivat vain 9-. Samaisen toteamuksen jälkeen he kertoivat minulle, kuinka hienosti minulla on mennyt, sainhan minä kokeesta numeroksi 6½. 

Eräänä iltana päätin tehdä kielitaidolleni jotakin. Liityin penpals-sivustolle ja aloin jutella ihmisten kanssa englanniksi. Sain viestejä Euroopasta ja Amerikasta, mutta suurimmaksi osaksi viestit saapuivat Afrikasta, varsinkin Marokosta. Yksi miehistä kyseli kuinka saisi viisumin Suomeen. Pisteet suoruudesta, mutta intoa ei ollut häntä auttaa asian suhteen. Muutamat lepertelivät minulle ja kertoivat kuinka kaunis olin. Kiva kuulla, mutta sain heidän profiilikuvistaan pinnallisen vaikutelman, heidän kuvansa näyttivät paljaan yläkropan, joka yleensä oli lihaksikas. Tästä marokkolaisten porukasta löysin kaksi miellyttävää henkilöä. Yhdestä tuli kaveri, mutta hänen kanssaan yhteydenpito loppui jossakin vaiheessa. Toinen poikkeuksista oli nykyinen kihlattuni, H. Hänen huomionsa oli kiinnittynyt nimeeni, se oli miltein sama kuin hänen siskollaan. Juttelimme päivittäin kaveripohjalla Skypessä. Meillä oli hauskaa ja vaihdoimme mielipiteitä ja kiinnostuksen kohteita ja tutustuimme. Kumpikaan meistä ei halunnut muuta kuin kaveruutta, mutta elämä ei pelannutkaan meidän sääntöjemme mukaan. Jokusen kuukauden kuluttua huomasimme, että kaveruus oli muuttunut ystävyyden kautta joksikin muuksi. Kumpikin tykkäsi toisesta.

Kuvan ottaja Jon Payne.

Minulla kesti reilu puoli vuotta kunnes uskalsin matkustaa hänen luokseen. Pelottelin itseäni netistä lukemillani keskusteluilla marokkolaisista miehistä, mutta en päässyt ajatuksesta eroon. Minun oli käytävä katsomassa, kuka tuo H oikein oli. Ennen matkustamista hänen luokseen tarvitsin todella paljon juttelua Skypessä videon kera. Olin saada hermoromahduksen jännityksestä. Kesäkuussa 2012 matkustin häntä tapaamaan. Olin hermostunut uuden ihmisen tapaamisesta, yksin matkustamisesta, lentokoneen vaihtamisesta Lontoossa, yöstä lentokentällä sekä Afrikasta, joka jo minun korvassani kuulosti todella pelottavalta. Täytyy kuitenkin rehellisyyden nimissä myöntää, että tyhmähän minä silloin olin. En ottanut hotellia, vaan sopimus oli, että yövyn hänen veljellään. Olin silloin todella sinisilmäinen, suurin asia, jota pelkäsin oli, että hän jättäisi tulematta lentokentälle ja odottaisin häntä turhaan. Nyt kun näin jälkeenpäin ajattelen asiaa, minullehan olisi voinut käydä ihan mitä tahansa, johon verrattuna tuo minun pelkoni olisi ollut todella pientä. Minun onneksi ja pelastuksekseni vastassa oli se sama ihminen, johon olin tutustunut.

Kahden viikon aikana kun Marokossa olin, tutustuin H:n perheeseen ja ystäviin. Me kierrettiin ympäri Agadiria ja käytiin Essaouirassa. Matkani loppupuolelle oli sattunut gnawa festivaalit, joita me kävimme suuremmalla porukalla katselemassa ja kuuntelemassa. Tutustuin paremmin myös tuohon mieheen, joka oli ihan samanlainen kuin antoi netissäkin ymmärtää. Tietenkin alussa kumpikin siloittelivat omia rosoisuuksiaan, mutta nykyisin saamme olla täysin vapautuneita.

Kuvan ottanut Mark Stevens

Olen käynyt Marokossa neljä kertaa, mutta reiluun vuoteen en sinne ole päässyt töiden takia. Nyt kesäkuussa odotus kuitenkin palkitaan. Vajaa kuusi viikkoa ja olemme taas yhdessä. Lento Marokkoon on varattu kesäkuuksi. Lennän Tukholman kautta Marrakechiin, joka on minulle uusi lentokenttä. Aikaisemmin olen lentänyt Agadirin kentälle, jonka jo aika hyvin tunnen. Laskeutuminen kyseiselle kentälle tuo minulle nykyisin itkun silmään ja sydän meinaa pakahtua onnesta. Olen tullut takaisin kotiin. Marrakechin kentästä en tiedä mitään, mutta viimeistään miehen kainalossa tunnen olevani kotona ja siellä minne kuulun. Hassua kuinka nopeasti toiseen ehtii tottua ja eron hetki on aina hirveä.

Kirjoitan myöhemmin reissuistani Marokkoon ja jonkinlaista mitä Agadirissa kannattaa tehdä-päivitystä. Kysymyksiä saa lähetellä, vastailen niihin mielelläni. Nyt hiljenen taas hetkeksi, kuulumisiin!

Marika

Kuka? Mitä? Miksi?

Kevät tuo mukanaan uusia tuulia, ainakin tuolla puuskalla luulisi jotain uutta tulevan. Itselleni kevät toi tämän blogin. Myös elämässäni puhaltavat kohta uudet tuulet. Tällä hetkellä työskentelen yksityisessä perheessä lastenhoitajana. Perheessä on 3, 6 ja 9-vuotiaat lapset. Työsuhteeni loppuu toukokuun lopussa, jonka jälkeen käyn vetämässä yhden rippileirin ja heti sen jälkeen suunnistan Marokkoon. Siellä minun pitäisi avioitua ihanan marokkolaisen miehen kanssa ja elokuussa palailen takaisin Suomeen. Matkan jälkeen olisi pikainen muutto kaupungista toiseen ja olla syksyllä koulun penkillä.

Eräänä iltana muutamia päiviä takaperin yritin googlailla ratkaisua ongelmiini. Ratkaisua etsin hakusanoilla naimisiin Marokossa, auktorisoitu kääntäjä sekä maistraatti. Löysin hakusanoilla keskusteluja miltein kymmenen vuoden takaa, jossa ihmiset sadattelevat kuinka paperityöt ovat hirveitä tai tsemppaavat toisiaan. Myöskin varoitteluja sekä typeriä rasistisia kommentteja löysin joistakin sivustoilta. Sain kuitenkin löydettyä hieman tietoa leimoista ja papereista ja nyt ajattelin samalla oman valmistelujeni avulla mahdollisesti auttaa muitakin ihmisiä tässä tilanteessa. Tämän papereiden haalimisen aloittelen ensi viikolla ja postausta tulee asiasta seuraavalla viikolla. Paperisodan lisäksi ajattelin kirjoittaa tulevaisuudessa tänne esimerkiksi matkailusta, työstä, opiskelusta sekä tulevasta muutosta.

Essaouira, Marokko

Jännityksellä odotan tulevaa paperisotaa ja innolla odotan kesäkuuta kun pääsen matkustamaan taas oman kullan kainaloon.Elän oman elämäni käännekohtaa, minusta tulee vaimo, muutan pois Tampereelta ja uusi kotikaupunkini tulee olemaan Hämeenlinna. Kohta en ole enää töissä, vaan astun uuten maailmaan, ammattikorkeakouluun. Nimeni on Marika. Ikää minulle on kertynyt 24 vuotta ja olen hyvin onnellinen.

Marika