Step 1: Papereiden kerääminen Suomesta

Mitä papereita tarvitsee, jos haluaa mennä naimisiin Marokossa? Tätä kysymystä olen pohtinut hyvin pitkään ja yrittänyt etsiä internetin ihmeellisestä maailmasta vastausta. Mieheni Marokossa on yrittänyt ottaa selvää siellä päässä kyseisistä papereista. Hän kävi kysymässä papereista kotipaikkakuntansa adulien (= sikäläinen vihkijä) toimistoista. Hän myös löysi halvan adulin, jota ajatteli meitä vihkimään. Vaikka näinkin hyvin olen jo perillä tarvittavista asioista, edelleenkin olen hyvin hämmentynyt. Tällä hetkellä olen vasta ensimmäisessä vaiheessa, papereiden keräämisessä.

Suomesta tarvitsen mukaani ainakin nämä paperit:

Esteettömyystodistus

Itse laitan esteettömyystodistuksen hakuun ensi viikolla. Tämän asian laitan vireille maistraatissa, vaikka sen voi myös hakea oman kotiseurakunnan kirkkoherranvirastosta. Esteidentutkinta kestää yleensä viikon. Esteettömyystodistuksen pitäisi olla uskonnon määrittävä, tämä onnistuu kuitenkin helposti kun asiasta ilmoittaa hakuvaiheessa.

Syntymätodistus

Tämä osoittautui virkatodistukseksi, jonka saa myös maistraatista sekä seurakunnalta. Kysyin samalla tätä maistraatista ja sen saa esteettömyystodistuksen kanssa ”pakettina”. Virkatodistuksen voi myös kirjata syntymätodistuksen nimellä, sillä Suomessa syntymätodistusta ei sillä nimellä tunneta.

Rikosrekisteriote

Tämän saa tilattua netistä osoitteesta Suomi.fi. Huomaa, että sivustolla on eri vaihtoehto lasten kanssa työskenteleville sekä työlupaan, viisumiin tai muuhun sen tapaiseen rinnastettaville asioille, valitse siis jälkimmäinen. Hintana jälkimmäiselle on tällä hetkellä 12 euroa, joka laskutetaan erikseen. Tyhjät rikosrekisteriotteet voidaan kääntää myös englanniksi, ranskaksi, saksaksi tai espanjaksi.

Todistus työstä/koulusta/työttömyydestä

Tämä tarvitaan syystä, jota en itsekään tiedä. Kaikki adulit, joilta mieheni kysyi, vaativat tätä. Joissakin vanhoissa keskusteluissa netissä tätä ei mainittu. Itse hankin todistuksen töistä. Muihin vaihtoehtoihin en ole perehtynyt, mutta todistusta kannattaa tilanteen mukaan varmaan kysellä koulusta tai työvoimatoimisto/Kela akselilta.

Todistus avioerosta

Mikäli olet ollut naimisissa aikaisemmin, tarvitset virallisen todistuksen avioerosta.

Kaikki yllä olevat paperit ovat voimassa Marokon päässä ainoastaan 3 kuukautta, vaikka Suomessa papereiden voimassaoloaika on 4 kuukautta. Loput paperit voidaan hoitaa Marokossa, niistä kirjoitan myöhemmässä vaiheessa.

Tulen perehtymään itse siihen, että käännätän paperit Suomessa arabiaksi. Jotkut adulit kelpuuttavat kuulema paperit ranskaksi, mutta eivät kaikki. Asiaa kannattaa kysyä vihkivältä adulilta. Käännöksistä kirjoittelen kuitenkin enemmän vasta sitten, kun paperit ovat kerätty. Kerron tulevaisuudessa myös kaikista leimoista, joita paperit vaativat ja yritän hieman pitää kirjaa kuinka paljon tämä paperityö vie rahaa Suomen päässä.

Paljon selvittämistä tarvitaan vielä, mutta itselleni paperit ovat hieman jo selvinneet. Näillä toivottavasti pääsen itse eteenpäin, huomenna käyn maistraatissa ja todistus työstä on jo hoidettu.

Marika

Suunnitelmat pieleen-ärsytys

Tällä hetkellä ärsyttää. Suunnitelmissa tänään ja huomenna oli Prätkähiiri-maraton pienellä kaveriporukalla (minä, ystäväni ja hänen tyttöystävänsä). Tänään kuitenkin ystäväni soitti peruakseen taas koko jutun. Tätä aikaisemmin hän on perunut kaksi kertaa töiden takia, se tietenkin on ymmärrettävää, vaikka harmittikin todella paljon. Tällä kertaa perumisen syy on lettukestit. Ystäväni tyttöystävän äiti oli kutsunut heidät lettukesteille ja heidän on kuulema pakko mennä. Eniten minua tässä asiassa risoo, että minun kanssa suunnitelmat pitäisi perua joka kerta, mikäli jotakin ”pakollista” lettukestiä ja muuta kissanristiäisiä olisi samalle päivälle. Tätä maratonia kuitenkin suunniteltu monta kuukautta, mutta aina suunnitellut päivät pyhitetään jollekin tärkeämmälle tai vähemmän tärkeälle asialle ja peruuntumisesta ilmoitetaan vasta kun asiasta kyselen.

Ystäväpiirissäni olen huomannut kuinka tyttö- ja poikaystävät ovat vieneet kaiken ajan ystäviltäni ja heillä ei ole aikaa omille ystävilleen. Yhtä ystävää en ole nähnyt kunnolla kahdenkesken sitten vuoden 2011. Hän ei koskaan lähde mihinkään, vaikka itse soittaisi ja pyytäisi. Hän ei soittele. Hän löysi seurustelukumppanin ja unohti ystävänsä. Nykyisin hän on naimisissa kyseisen kumppanin kanssa enkä jaksa enää soitella tai tekstailla hänelle, koska tiedän, ettei hän kuitenkaan lähde. Muistelen omaa seurustelusuhdettani kun olin 18-vuotias ja olin aivan samanlainen. Varsinkin seurustelun ensimmäiset kuukaudet kuluivat tiiviisti poikaystäväni seurassa. Kuulin asiasta hyvin paljon ja aloin kiinnittämään asiaan enemmän huomiota. Yritin löytää aikaa myös ystävilleni, vaikka vaikeaa se välillä olikin. Ystävät kuitenkin ovat vierelläsi ja tukevat sinua, vaikka poikaystäväsi syystä tai toisesta ei jonain päivänä vierelläsi olisikaan.

Näin vanhempana ymmärrän, että ystäviä pitää arvostaa. Jos et muista ystäviäsi, miksi olettaisit heidänkään muistavan sinua? Jotkut ystävykset ovat kuitenkin sellaisia, joihin voi ottaa yhteyttä vaikka pitkään aikaan ei ole mitään puhunutkaan. Yksi ystäväni on tällainen ja on aina ollut. Nykyisin hän asuu ulkomailla, mutta olemme silti hyviä ystäviä. Jotkut ystävyyssuhteet tarvitsevat enemmän hoitoa kuin toiset, mutta kaikki ystävät ovat arvokkaita.

Mikäli tunsit omantunnon kolkuttavan syvällä päässäsi, laita ystävällesi vaikkapa viesti tai soita hänelle. Vielä parempi, jos sovit päivän nähdä häntä. Yksi viesti tai puhelu voi piristää ystäväsi päivää enemmän kuin arvaatkaan. Jokainen päivä voi olla ystävänpäivä.

Marika

Koska kasvoin isoksi?

Lasten kanssa työskennellessäni olen huomannut, kuinka välillä on todella vaikea heittäytyä leikin vietäväksi. Majan rakennus sekä legoilla ja dubloilla luominen onnistuu miltein vaivattomasti, mutta se tarinallinen puoli tuottaa ongelmia. Lapset joutuvat ohjeistamaan minua kaikessa, mitä pitäisi tehdä tai sanoa ja välillä itseäni naurattaakin tämä. Toisaalta he myöskin ohjeistavat ja kertovat toisilleen, mitä pitäisi tehdä. Lapset ovat kyllä kärsivällisiä minun suhteeni, mutta välillä tuntuu, että en osaa edes rakentaa dubloista oikeanlaista lentokonetta kuin pienin haluaisi. Hänen täytyy siis rakentaa koko alus uudelleen.

Alus, joka pienimmälle kelpasi.

Lapsena omasta mielestäni parhaimmat lelut olivat Barbit sekä legot. Myöskin upeat autot olivat kiinnostavia. Nuket jätin suoraan pölyttymään varastoon, en voinut sietää niitä. Leikin lapsena hyvin paljon naapuristossa asuneiden poikien kanssa, tyttöjä ei lähettyvillä oikeastaan ollut. En tiedä johtiko poikapuoleinen kaverijoukko siihen, että nykyisin koen paljon helpompana luoda kontakteja miespuoleisten ihmisten kanssa. Tyttökavereita minulla lapsena oli muutama. Taisin saada koulusta ensimmäiset tyttökaverit, joiden kanssa vietin aikaa. Siskoja ja veljiä minulla ei ole, joten naapurusto muokkasi minusta jonkinlaisen poikatytön.

Koska sitä sitten pitäisi olla tyytyväinen omaan ikäänsä? Muistan itse lapsena välillä halunneeni kasvaa aikuiseksi heti. Työpaikallani nuorimmainen haluaisi olla keskimmäisen ikäinen. Keskimmäinen lapsista taas odottaa täyttävänsä 15 vuotta. Minä toivoisin nykyisin välillä olevani lapsi. Alaikäisenä toivoisi olevan jo täysi-ikäinen. Vanhempana haluaisi olla nuorempi. Iälle ei kukaan kuitenkaan voi mitään, vaikka yrittäisi. Jossakin vaiheessa elämää myös yritin haaveilla itseni lentämään Mikä-mikä-maahan Peter Panin kanssa, jolloin ei tarvitsisi koskaan kasvaa. Täytyy todeta, että näin ei valitettavasti käynyt. Jouduin siis kasvamaan mielikuvituksettomaksi aikuiseksi. Viikonloppuna kuitenkin hyppään hetkeksi takaisin lapsuuteen ja aloitan kaveriporukan kanssa Prätkähiiri-maratonin, vanhoja Prätkähiiriä tietenkin. Tuskin maltan odottaa. Ehkä minäkin saan hetken taas olla lapsi.

En halua tyytyä siihen, millainen tällä hetkellä olen. Koen, että olen hukannut mielikuvitukseni kun olen saanut lisää ikää. Haluaisin kehittää mielikuvitustani paremmaksi, mutta olen huomannut, että se ei ole helppoa. Olen kirjoittanut ystäväni kanssa erästä tarinaa vuodesta 2006, johon mielikuvitusta tarvitaan reilun 50 luvun jälkeen. Nykyisin huomaan, että lukuja on paljon helpompi kehitellä kuin aikaisemmin, joten ehkä mielikuvitukseni on availemassa suljettua arkkua ja yrittämässä päästä vapauteen. Ehkäpä minä joskus luon jotakin uutta mielikuvitukseni avulla. Toivossa on ainakin hyvä elää.

-Marika

Kuka? Mitä? Miksi?

Kevät tuo mukanaan uusia tuulia, ainakin tuolla puuskalla luulisi jotain uutta tulevan. Itselleni kevät toi tämän blogin. Myös elämässäni puhaltavat kohta uudet tuulet. Tällä hetkellä työskentelen yksityisessä perheessä lastenhoitajana. Perheessä on 3, 6 ja 9-vuotiaat lapset. Työsuhteeni loppuu toukokuun lopussa, jonka jälkeen käyn vetämässä yhden rippileirin ja heti sen jälkeen suunnistan Marokkoon. Siellä minun pitäisi avioitua ihanan marokkolaisen miehen kanssa ja elokuussa palailen takaisin Suomeen. Matkan jälkeen olisi pikainen muutto kaupungista toiseen ja olla syksyllä koulun penkillä.

Eräänä iltana muutamia päiviä takaperin yritin googlailla ratkaisua ongelmiini. Ratkaisua etsin hakusanoilla naimisiin Marokossa, auktorisoitu kääntäjä sekä maistraatti. Löysin hakusanoilla keskusteluja miltein kymmenen vuoden takaa, jossa ihmiset sadattelevat kuinka paperityöt ovat hirveitä tai tsemppaavat toisiaan. Myöskin varoitteluja sekä typeriä rasistisia kommentteja löysin joistakin sivustoilta. Sain kuitenkin löydettyä hieman tietoa leimoista ja papereista ja nyt ajattelin samalla oman valmistelujeni avulla mahdollisesti auttaa muitakin ihmisiä tässä tilanteessa. Tämän papereiden haalimisen aloittelen ensi viikolla ja postausta tulee asiasta seuraavalla viikolla. Paperisodan lisäksi ajattelin kirjoittaa tulevaisuudessa tänne esimerkiksi matkailusta, työstä, opiskelusta sekä tulevasta muutosta.

Essaouira, Marokko

Jännityksellä odotan tulevaa paperisotaa ja innolla odotan kesäkuuta kun pääsen matkustamaan taas oman kullan kainaloon.Elän oman elämäni käännekohtaa, minusta tulee vaimo, muutan pois Tampereelta ja uusi kotikaupunkini tulee olemaan Hämeenlinna. Kohta en ole enää töissä, vaan astun uuten maailmaan, ammattikorkeakouluun. Nimeni on Marika. Ikää minulle on kertynyt 24 vuotta ja olen hyvin onnellinen.

Marika